.jpg)
Santeri Siren
Syntynyt: 1996
Kotipaikka: Helsinki
Pituus: 196 cm
Saavutukset biitsillä:
SM-Kulta 2018, 2019, 2020, 2021, 2022, 2023, 2024
SM-Hopea 2016, 2017
Fivb World Tour Budapest & Varsova 2021, 1. sija
Nuorten olympialaiset 2014, 4. sija
U22 EM-kisat 2017, 5. sija
Maailmanranking 55
Jyrki Nurminen
Syntynyt: 1990
Kotipaikka: Vantaa
Pituus: 188 cm
Saavutukset biitsillä:
SM-Kulta 2012, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021, 2022, 2023, 2024
SM-Hopea 2011, 2015
SM-Pronssi 2013, 2014
Fivb World Tour Budapest & Varsova 2021, 1. sija
EM-kisat, Jurmala 2017, 25. sija
Maailmanranking 55
TEAM TMR INVEST
”Ensimmäinen suomalainen beach volley maailmankiertueen voittaja"
Tarinan alku
Alun perin tutustuimme syksyllä 2013, jolloin Santeri tuli opiskelemaan Mäkelänrinteen urheilulukion beach volley -linjalle. Santerille sekä Puolustusvoimien urheilukoulussa varusmiespalvelustaan suorittaville Veikka Manniselle ja Marko Määttäselle oli järjestetty ohjatut aamuharjoitukset kaksi kertaa viikossa biitsi.fi areenalla maajoukkuevalmentaja Kai Liukkosen johdolla. Nuorilta pojilta puuttui treenikavereita, joten minä ja joukko muita SM-kiertuepelaajia valikoiduimme mukaan treeniryhmään. Treenien lomassa ei valitettavasti kuitenkaan ehdi ihan hirveästi jutustelemaan, joten varsinaisesti opimme tuntemaan Santerin kanssa toisemme vasta keväällä 2014, jolloin olimme yhtä aikaa Turkissa treenaamassa. Santeri oli silloin 17-vuotias nouseva nuori tähti ja aloitteli juuri aikuisten pelejä.
Vakioparini Pekka Piippo loukkaantui keväällä 2017 ja mietin kuumeisesti, mistä saisin korvaavan peliparin. Peli tuntui kulkevan ja tarjolla oli CEV:n sateliittiturnauspaikka huhtikuussa Göteborgissa. Santeri oli ollut lukukauden
2016 - 2017 Saksassa opiskelemassa liiketaloutta Berlin International Universityssä ja harjoittelemassa Saksan maajoukkueryhmän kanssa olympiakeskuksessa Itä-Berliinissä. Vuosi Saksassa oli nostanut Santerin pelin aivan uudelle tasolle. Tämän vuoksi en lopulta hirveästi miettinyt muita vaihtoehtoja, vaan päätin kysyä Santerin halua lähteä pelipariksi turnaukseen. Santeri vastasi kyllä.
Ehdimme treenata yhdessä tasan kerran ennen huhtikuussa järjestettyä Göteborgin turnausta. Santeri oli treenannut ja pelannut Saksassa puolustajana koko vuoden, joten roolituksemme ei ollut heti taivaissa solmittu liitto. Turnaus sujui kuitenkin todella hyvin. Yllätykseksemme saavutimme 9. sijan, vaikka torjunta- ja yhteispeli olivatkin välillä aika hakemista. Juhlistimme voittoa Göteborgin lentokentällä hampurilaisaterialla. Ajatus yhdessä pelaamisesta tulevaisuudessa nousi ensimmäisen kerran esille realistisena vaihtoehtona.
Vakavampi keskustelu yhdessä pelaamisesta alkoi vuoden 2017 SM-finaalien jälkeen. Santerin oli alun perin tarkoitus lähteä kesäloman jälkeen takaisin Berliiniin opiskelemaan ja treenaamaan. Muutenkin Santeri oli miettinyt, että voisi ylipäänsä jäädä Berliiniin elelemään ja pelaamaan Saksan kiertueella. Niinpä Santerin elämä ja tulevaisuudensuunnitelmat menivät uusiksi, kun syksyllä 2017 päätimme lopulta laittaa hynttyyt yhteen. Santeri muutti takaisin Helsinkiin, jotta päästiin treenaamaan yhdessä.
Selkeänä ja kunnianhimoisena tavoitteena oli menestyä ulkomaan turnauksissa sekä saavuttaa jokaisen biitsarin unelma eli lyödä itsensä läpi maailmankiertueella.
Haagin jytky
Iskimme ensimmäisen maailmankiertueen turnauksemme Haagissa heti vuoden 2018 alussa. Asetelmat olivat haastavat. Nilkkavammani oli estänyt täysipainoisen harjoittelun. Lähdimme silti rohkeasti hakemaan pääsarjapaikkaa kovatasoisessa neljän tähden turnauksessa.
Ensimmäinen jytky iski, kun pääsimme karsinnasta jatkoon. Tällaista ihmettä ei oltu Suomen miesten beach volleyssä aikaisemmin nähty! Pääsarjassa jytinä sen kuin jatkui, kun väänsimme lohkostamme jatkoon kolmannen erän hurjalla loppukirillämme 13–14 -tappiotilanteesta 16–14 -voittoon Sveitsin ykkösparista Beeler/Krattiger. Kotiinviemisiksi saimme Haagin turnauksesta mojovat FIVB-rankingpisteet, jotka takasivat pääsyn tuleviin maailmankiertueen turnauksiin.
Haagin turnaus oli selkeä käännekohta. Kaikki suunnitelmamme kauden 2018 osalta menivät uusiksi rankingpisteiden tuomien mahdollisuuksien myötä. Vielä tärkeämpi Haagin turnaus oli meille henkisesti. Näimme, ettei oma pelitasomme ole enää niin kaukana kansainvälisestä kärjestä. Samaa puuroa ne muutkin syövät aamuisin, ja samalla tavalla rainbow shot jää kenttään ulkomailla kuin Suomessa.
Treeniä, treeniä ja sitten vielä vähän treeniä
Olemme Pekka Piipon sanoin ensimmäinen suomalainen beach volley –joukkue, jolla on sideout eli oikeasti stabiili ja vaikeasti murrettava vastaanotto- ja hyökkäyspeli vastustajan syöttövuorolla. Pelillisesti olemme suhteellisen tasavahvoja pelin eri osa-alueilla. Torjuntapeliä olemme joutuneet treenaamaan erityisen paljon, koska olemme periaatteessa kaksi puolustavaa pelaaja. Se kehittyykin iloksemme koko ajan.
Tavoitteenamme on ammattimaistaa harjoitteluamme tulevaisuudessa. Kaudella 2017–2018 meillä oli lajitreenit keskimäärin vain kerran viikossa! Muun ajan pelasimme lentopalloa. Toinen erikoisuus harjoittelussamme on ollut, että meillä ei ole ollut varsinaisesti valmentajaa. Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että koko potentiaalia ei tällä yhdistelmällä saavuteta. Oikeastaan voi enemmän ihmetellä kauden kovia kansainvälisiä saavutuksia suhteessa treenimäärissä antamaamme tasoitukseen.
Biitsi.fi areenan tuella olemme pystyneet nostamaan lajiharjoittelukerrat 3–4 kertaan viikossa. Jussi Tommola, joka on aiemmin toiminut apunamme erityisesti analyysipuolella ennen tärkeitä turnauksia, on nyt ensimmäistä kertaa mukana kaikissa treeneissämme valmentajan roolissa. Lajitreenien lisäksi viikko-ohjelmaamme kuuluu neljä fysiikkatreeniä. Syksyllä 2018 taustajoukkomme täydentyi fysiikkavalmentajalla voimaharjoittelun tehostamiseksi. Laji- ja fysiikkatreenien päälle tulevat sitten luonnolliwsesti vielä huoltava oheisliikunta, hieronta ja muu kehonhuolto.
Treenien jälkeen Viron maajoukkueparin Tiisaar-Nolvak kanssa
Jotta harjoittelumme olisi täysin ammattimaisella tasolla, tulisi lajitreenien määrää tulevaisuudessa nostaa vielä himppu; 4–5 treenikertaan viikossa. Meillä molemmilla on Santerin kanssa kuitenkin urheilun lisäksi työ- ja opiskeluvelvoitteita, joten tämä tavoite jäänee toistaiseksi vielä vain haaveeksi.
Tallinnan Teräsbiitsin avautumisen myötä aloitimme treeniyhteistyön Viron maajoukkueparin Tiisar - Nolvakin kanssa (kuvassa). Kehittymisemme kannalta on todella tärkeää päästä harjoittelemaan säännöllisesti kansainvälisen tason parin kanssa. Tarkoituksenamme on lisätä jatkossa yhteisiä harjoituskertoja muutamasta harjoitusviikonlopusta siten, että meillä on säännöllinen ja tiivis harjoitteluyhteys.
Koska harjoittelemme talvikaudet hallissa, on oleellista, että saamme ajoissa riittävän tuntuman ulkopeleihin ennen varsinaisen kisakauden alkua. Hietsu Beach Volleyn kanssa yhdessä rakentamamme Jyrki Nurminen Beach Camp starttaa vuosittain ulkopelikauden kertarysäyksellä huhti-toukokuun vaihteessa Turkin Alanyassa. Leiri tarjoaa paitsi meille myös usealle SM-kiertueparille sekä lukemattomille harrastepelaajille laadukkaat harjoitusolosuhteet ja aimo annoksen yhteisöllisyyttä beach volleyn parissa. On ollut mahtavaa olla mukana luomassa ja kehittämässä tätä tulevaisuuden klassikkoa suomalaiselle pallokansalle.
Ilman yhteistyökumppaneita olisivat pelit jääneet pelaamatta
Kansainvälisellä huipulla kilpaileminen on kallista. Rahaa palaa kisamatkoihin lentojen, majoituksien ja ruokailujen muodossa, mutta yllättävän paljon myös arjen puurtamiseen; treenivuoroihin, salimaksuihin, kehonhuoltoon ja valmennukseen. Kilpaurheilijan kukkaroa kuristavat myös ulkomaan kisareissujen aiheuttamat poissaolot töistä ja sitä kautta ansionmenetykset. Mitä korkeammalle urheilija urallaan kurkottaa, sitä oleellisemmiksi rahoitus- ja yhteistyökumppanit muodostuvat.
Ensimmäinen varsinainen sponsorini oli K-market Härkönen Karigasniemi. K-kauppias Kai-Erik Härkönen oli seurannut Facebookissa varhaisia turnauspäivityksiäni, joita kirjoitin 2010 vuodesta eteenpäin peleistäni silloisen parini Pekka Piipon kanssa. Kaitsu oli sitä mieltä, että tiimiäni tukemalla saisi paitsi ilon nuoren urheilijan tukemisesta myös näkyvyyttä kaupalleen. Yhteistyö jatkui lopulta kuusi vuotta vuosina 2012–2017. Noina vuosina sanapari Härkönen Karigasniemi ehti polttaa itsensä housuntakamuksista lajia seuraavien kestomuistiin.
Sopimus Härkönen Karigasniemen kanssa tuli päätökseen vuonna 2017. Pelimme Santerin kanssa oli juuri lähdössä lentoon ja etsimme uutta pääkumppania tukemaan maailmanvalloitustamme. Tunsin TMR Investin yrittäjän Tuomo Rissasen, joka on paitsi menestynyt yrittäjä, myös lentopallon ja beach volleyn lajiharrastaja ja tukija. Oli luontaista kysyä, kiinnostaisiko Tuomoa tulla TMR Investin kanssa sponsoriksemme. Syyskuun alussa 2017 kättelimme Tuomon kanssa pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen. Team TMR Invest oli syntynyt!
TMR Investin rinnalla Biitsi.fi areena on tiimimme tärkein tukija. Olemme Santerin kanssa molemmat saaneet Biitsiltä paitsi työpaikat myös mahdollisuuden treenata ympäri vuoden ensiluokkaisissa olosuhteissa.
Päätukijoittemme TMR Investin ja Biitsi.fin lisäksi meillä on Santerin kanssa useita muita, pienempiä yhteistyökumppaneita auttamassa meitä tavoitteidemme saavuttamisessa. Olemme näistä kaikista yhteistyökumppanuuksista ja niide tuomasta tuesta todella kiitollisia!
Joukkorahoituskampanja siivitti läpimurtoon
Omista yhteistyösopimuksistamme huolimatta maailmanvalloituksemme sai taloudellisesti takkuisen alun: Syksyllä 2017 tuli tieto, että Suomen Lentopalloliitto ei rahoita miesten beach volleyta vuonna 2018.
Santeri pyöritteli samoihin aikoihin kisabudjettiamme excelissä ja pyysi yhtenä iltana ystäväämme Sanna Laitalaa käymään sen kanssaan läpi. Siinä budjettia setviessä myös rahoitusongelmamme tulivat puheeksi. Sanna piti vähemmän hienovaraiseen tyyliinsä Santerille palopuheen: ”Mitä sitten, jos ei tule tukirahaa? Sitten hankitte rahat itse. Teillä on tässä iso biitsiyhteistö ympärillä. Teistä tykätään. Ihmiset haluavat varmasti auttaa, jos te pyydätte apua.” Myöhemmin sain myös itse kuunnella saman palopuheen. Ajatus tuntui aluksi vähän vieraalta. Kehtaisiko sitä ruveta kerjäämään rahaa?
Kiitostilaisuus 2018 tukijoillemme hämyisissä tunnelmissa Salmisaaren biitsihallilla
Idea jäi kuitenkin elämään. Suunnittelimme Beach Volley Team Finlandin Heikki Paijan ja Ilkka Lassilan kanssa rahoituksemme järjestämistä loppuvuodesta 2017. Päätimme kokeilla
Kauden 2018 kiitostilaisuus tukijoillemme
Salmisaaressa biitsi.fi:n hallilla
joukkorahoituskampanjaa. Heikki löysi alustaksi Mesenaatti.me –yhteisörahoituspalvelun, jonne teimme esittelyn itsestämme ja tavoitteistamme. Heikin ja Ilkan pyörittämä Beach Volley Team Finland lähti mukaan kirittämään kampanjaa lupaamalla tuplata jokaisen joukkorahoituseuron aina 5000 euroon asti.
Kampanja ylitti kaikki odotuksemme! Mukaan lähti 65 rahoittajaa – pääasiassa yksityishenkilöitä omalla rahalla. Rahaa kertyi n. 9000 euroa sekä päälle luvattu tuplaus. Siinä missä yhteistyökumppanimme turvasivat vuoden 2018 alkukauden turnausmatkat ja Haagin jytkyn, mahdollisti joukkorahoituskampanja täysipainoisen harjoittelun ja kisaamisen loppukaudella 2018.
Taloudellisen helpotuksen lisäksi mieltä lämmitti biitsiyhteisön ja kampanjaan osallistuneiden tuki. Tuntui, että meihin uskotaan, kun niin moni ihminen on halunnut pyyteettömästi auttaa matkan aikana.
Kausi 2018 ylitti kaikki odotuksemme
Kausi 2018 oli kisakalenteriltaan ensimmäinen kausi, joka oli sellainen kuin kauden pitää vähintään olla, jos haluaa pelata ammattilaisena. Kiersimme lopulta 2018 syksyyn mennessä 12 maata, 9 maailmankiertueen turnausta ja 3 CEV:n turnausta. Vasta kauden jälkeen oikeastaan tajusimme, miten monessa paikassa olemme olleet. Kauden aikanahan sitä vain puskee laput silmillä tavoitteesta toiseen.
Maailmanrankin nousi sijalta 126 sijalle 55. Göteborgin CEV turnauksesta tarttui mukaan historiallinen pronssimitali. Meistä tuli vakituiseen maailmankiertueen turnausten pääsarjassa pelaava ja siellä myös voittoja napsiva pari. Harppaus on huima huomioiden, että jo karsinnoista pääsarjaan selviäminen oli suomalaisille miespareille ylittämätön este pari vuosikymmentä. Yhtäkkiä Jyrki ja Santeri Suomesta pelasi kansainvälisen tason tähtien kanssa ja myös pärjäsi heille. Viineistään sellaisten lajilegendojen kuin kaksinkertaisen olympiavitosen Sean Rosenthalin tai kaksinkertaisen MM-vitosen Ben Saxtonin voittaminen todisti meidän kuuluvan kansainväliselle tasolle.
Kauteen mahtui myös karvaita pettymyksiä. Näistä kaikkein raskaimpana Italian parille kärsitty tappio Gstaadin turnauksen karsinnan kalkkiviivoilla, vaikka ratkaiseva kolmas erä oli jo melkein takataskussa. Italialaiset menivät samaisessa turnauksessa pitkälle ja löylyttivät heti kättelyssä mm. hallitsevaa olympiavoittajaa.
Läpimurto Gstaadin major-turnaukseen olisi tuonut merkittävät palkintorahat ja isot rankingpisteet. Jossiteltavaa siis jäi oikein isolla kädellä. Toisaalta ennen kauden 2018 läpimurtoa edes tuollaisesta panoksesta pelaaminen ei ollut realismia. Tavoitteet ja realiteetit yksinkertaisesti muuttuivat radikaalisti kauden edetessä. Varmasti Gstaadin katkeraan kalkkiin on kylvetty myös tulevan menestyksen siementä.
Göteborg 2018, CEV, kolmas sija
Jos jotain olemme matkan varrella oppineet niin sen, että tavoitteet on syytä asettaa mielummin korkealle kuin matalalle, jos aikoo jotakin saavuttaa.
Tasapainoista kehitystä kaudella 2019
Kausi 2019 sai unelmastartin Haagissa tammikuussa. Selvitimme tiemme karsinnoista neljän tähden turnauksen pääsarjaan. Alkulohkossa kaatui brasilialainen olympiavoittaja Ricardo pareineen. Tämä oli huippumatsi, jonka myös suomalainen lehdistö noteerasi (Linkki: Hirmu Paukku – Suomalaiskaksikko kaatoi olympiavoittajan). Pelasimme Santerin kanssa siihenastisen uramme parasta peliä. Tästä jatkoimme ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle ja otimme voiton Puolasta. Tappio turnauksessa tuli Venäjän 2019 MM-voittajaparille ja Saksan MM-kakkosparille. Kerrankaan eivät tappiot kirvelleet. Turnauksen lopputuloksena osaltamme oli Suomen historiallisesti paras tulos miesten beach volleyssa.
Haagin jälkeen suuntasimme kahden tähden turnauksiin Kambotsaan maaliskuussa ja Turkkiin toukokuussa. Itseluottamus oli kohdillaan. ja tavoitteenamme olikin tehdä läpimurto mitalipeleihin. Molemmista turnauksista tuli yhdeksäs sija harmittavilla 2-1 tappioilla ensimmäisistä pudotuspeleistä.
Kypros, Continental Cup kultaa 2019
Kauden 2019 yksi merkittävimmistä savotoista olivat olympiakarsinnat, joiden ensimmäinen vaihe pelattiin Kyproksella kesäkuun alussa. Otimme Santerin kanssa lohkovoiton ottelussa Ranskan huippuparia Aye / Gauthier-Rath vastaan. Vaikka voitto Ranskan parista ei ollut uramme kovin päänahka oli se silti yksi makeimmista voitoista, koska kyseessä oli kultainen peli. Lohkovoitto takasi pääsyn ja erinomaiset asemat olympiakrsintojen toiseen vaiheeseen, joka piti pelata toukokuussa 2020 Madridissa. Kyllähän siinä oli tunnelma korkealla.
Kyproksen olympiakarsintareissu on itselleni yksi parhaista turnausmuistoista paitsi toki menestyksen vuoksi myös siksi, että matkassa oli mukana kerrankin kunnon suomitiimi, jolla yhdessä reissatiin ja kuhistiin jälkipelit; pelipari Piippo / Topio, Coach Tommola ja joukkueenjohtaja-lihashuoltaja Heikki Paija. Oli aika luksusta, kun Paija selvitteli mitä-missä-milloin kuviot meille pelaajille valmiiksi ja hieroi lihakset kuntoon pelien jälkeen.
Loppukesä kului SM-kiertueella ja kansainvälisillä areenoilla. Kesän kruunuksi kuittasimme toisen peräkkäisen suomenmestaruutemme finaaleissa paria Määttänen / Määttänen vastaan ja jäimme hetkeksi treenitauolle, jonka jälkeen suuntasimme marraskuussa Valencian Jyrki Nurminen Beach Campille hakemaan vauhtia ja ulkopelituntumaa kauden viimeiseen isompaan kansainväliseen turnaukseen Kiinassa.
Kaiken kaikkiaan kausi oli onnistunut. Coach Tommolan rooli kasvoi selvästi kaudella 2019. Tämän seurauksena saimme laadukkaampia treenejä, enemmän pallotoistoja ja treenitempoa. Pelasimme useita kansainvälisiä turnauksia hyvällä menestyksellä, vaikka mitalikahinat harmittavasti jäivät vielä saavuttamatta.
Kohti koronaa 2020
Kaudesta 2020 piti tulla kiireinen ja tärkeä The KisaKausi.
Lähdimme helmikuun puolivälissä valmistautumaan ulkopelikauteen Teneriffalle omalle leiritykselle yhdessä peliparin Vetriö / Topio kanssa. Paikaillinen kontaktimme, Salmisaaren ja Pasilan biitsiltä tuttu Veijo Sievilä, järjesti huikeat olosuhteet ja harjoituskavereiksi sekä Espanjan ihmeitä että ruotsalaiset nousevat junnutähdet Åhman / Hellvig.
Teneriffalta lensimme helmikuun lopulla suoraan Kambotsaan kahden tähden turnaukseen, josta kuittasimme yhdeksännen sijan. Ihan kelpo turnaus, mutta jäi harmittamaan, koska ei ollut meiltä pelillisesti läheskään parasta suorittamista. Tuntui, että matkustaminen aikaeroineen ja kova helle vei meistä parhaimman terän.
Kambotsan turnauksen jälkeen oli selvät suunnitelmat: Treenataan reilut pari viikkoa huhti-toukokuun vaihteessa Turkissa Jyrki Nurminen Beach Campin yhteydessä, sen jälkeen Latviaan hakemaan turnaustuntumaan ja lopuksi hyvässä iskussa nokka kohti Madridin olympiakarsintojen kakkosvaihetta.
Teneriffalla treenaamassa 2020 Veijo Sievilän hostaamana
No, tuli korona ja kaikki meni uusiksi, kuten niin monen muunkin ihmisen elämässä. Kisakalenteri tyhjeni yhdellä iskulla. Vallitsi suuri epävarmuus pääseekö koko kesänä pelaamaan ylipäänsä mitään turnauksia; kansainvälisiä tai edes kotimaisia. Meillä oli ollut kovat odotukset kaudelle ja kaikki olikin yhtäkkiä peruttu. On tunnustettava, että miehellä oli mieli tässä kohtaa vähän maassa. Oman kisauran jäädyttämisen lisäksi painoi mieltä myös se, että jouduimme peruuttamaan Turkin Jyrki Nurminen Beach Campin. Harmitti lähes 300 treenaajan puolesta, mutta myös omasta puolesta, koska leiri on myös itselleni yksi vuoden ehdottomista kohokohdista. Oli upeaa, miten hienosti asiakkaat ottivat vastaan tiedon leirin peruuttamisesta sekä tukivat vaikealla hetkellä.
Toukokuun lopussa selvisi, että SM-kiertue tullaan pelaamaa ja että baltiassa on turnauksia, joihin suomalaisetkin pääsevät mukaan. Näkyi siis vähän valoa tunnelin päässä. Ryhdyimme myös kehittämään JNBVn toimintaa kotimaassa, mistä poiki lopulta yksi lasten kesäleiri ja kaksi aikuisten Jyrki Nurminen Beach Campia Hietsuun, Helsinkiin. Oli kiva päästä vetämään treenejä isommassa mittakaavassa myös Suomessa. Lisää positiivisia uutisia tuli, kun varmistui, että TMR Invest jatkaa sponsorointiamme – kansainvälisen uran jatkolle tuli näin taloudellinen pohja ainakin pariksi vuodeksi.
Pelasimme Santerin kanssa Suomen kiertueen kaikki 4 osakilpailua, joista 3 voitimme. Toistaiseksi ainoan SM-osakilpailutappiomme otimme Helsingin osakilpailusta heinäkuussa Liettualaisparille (Robert Juchnevic / Artur Vasiljev), joka oman arvionsa mukaan pelasi tuolloin siihenastisen uransa parhaimman pelin. Suomen kiertue päättyi osaltamme jälleen mukavasti maistuneeseen suomenmestaruuteen, joka teki minusta Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän miespelaajan kuudella suomenmestaruudella. Edellinen ennätys, 5 suomenmestaruutta, oli parilla Haavisto -Vahela.
Kansainvälisiä pelejä pääsimme pelaamaan joitakin Baltian alueella. Parhaiten näistä jäi mieleen Tallinnassa kesäkuun lopussa pelattu Viron kovatasoinen, jossa olivat mukana myös Latvian ja Liettuan huippuparit. Oli todella hienoa päästä taas näyttämään kynsiään kansainvälisen tason pareja vastaan. Hävisimme turnauksessa erittäin tiukasti välieräpelin Latvian olympiakolmosia, Plavins – Tocs, vastaan. Tämä peli antoi itseluottamusta pronssipeliin, jossa kaatui Liettuan huippupari ja siten tuloksena turnauksesta oli ilahduttava kolmas sija.
Hyvässä nosteessa koronan hellitettyä 2021
Syksyn 2020 otimme vähän lepoa ja koronalomaa treeneistä. Santeri pohdiskeli kansainvälisen uransa jatkoa ylipäänsä pidemmällä aikavälillä, kun tradenomiopinnot alkoivat olla loppusuoralla ja Jyrki löysi syksyn harrastukseksi korona-ajan hittilajin padelin.
2021 alkuvuodesta aloitettiin harjoittelu olympiakarsintoja silmälläpitäen. Hyvä startti sai ikävän päätöksen, kun Santeri teloi nilkkansa lentopallopelissä. Kuvamateriaali koiven tilanteesta oli aika murheellista katsottavaa ja oli epäselvää, jouduttaisiinko nilkka leikkaamaan. Leikkauksen jälkeen ei olisi ollut mitenkään itsestäänselvää, että nilkka olisi ehtinyt kuntoutua karsintoihin mennessä. Vamma lähti kuitenkin paranemaan kuntoutuksella ja pääsimme huhtikuussa valmistautumaan Fuengirolaan harjoitusleirille muiden maajoukkuemiehien kanssa. Jälleen kerran päästiin toteamaan, että kesäkauden aloittaminen ulkomaanleiristä on todella tärkeää; Suomessa treenaaminen on helposti rikkonaista, kun muu elämä haittaa urheilua ja muutenkin ulkopelit puuttuvat vielä kevätkaudellakin kokonaan.
Fuengirolasta siiryimme suoraan olympiakarsintaturnaukseen Madridiin. Vaikka emme päässeetkään jatkoon, pelasimme lähtökohtiimme nähden tasollisesti hyvän turnauksen. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että etukäteen jopa vähän hirvitti, että emme pärjäisi ollenkaan. Sen verran vähällä treenillä olimme liikenteessä ja Santerin jalka ei ollut vielä täydessä iskussa. Meillä oli lohkojaossa hieman onnea matkassa; Lohko helpottui, kun Norjan ykköspari jäi positiivisen koronatuloksen takia pois turnauksesta. Olympiakarsintojen ensimmäisellä kierroksella pääsimme kultaiseen peliin lajilegenda Herreraa vastaan voitettuamme maailmanrankigissa top 30 lähellä keikkuvan Espanjan kakkosparin Menendez - Huerta. Herrera on kova ukko. Hän voitti ensimmäisen olympiamitalinsa todella nuorena jo vuonna 2000 ja pelaa edelleen ihan huipulla. Pelityyli on sellainen, että katsoo kentän todella myöhään. Oli mielenkiintoista lähteä peliin tätä miestä vastaan. Torjunta-puolustus pelissä testattiin kaikki kikat, mutta ihan ei kuitenkaan paukut riittäneet Herreraa vastaan. Ottelusta tuli tiukka 2-1 tappio jatkopalloilla 19-17.
Kesällä 2021 pelasimme yhdessä läpi koko Suomen kiertueen poislukien Kouvolan osakilpailun, jolloin Santeri oli Kroatiassa purjehtimassa. Tiesimme jo alkuvuodesta, että Santeri ei pääsisi yhteen osakilpailuista ja koska halusin itse kuitenkin pelaamaan oli etsittävä korvaava nelospuolen torjuva pelaaja. Alun perin mielessä oli kolme vaihtoehtoa, joista päätin kysyä Marko Määttästä, jonka tiesin olevan Suomen parhaita torjujia. Marko vastasi tanssiinkutsuun positiivisesti ja sopi asiasta oman peliparinsa kanssa. Ehdimme treenata ylenpalttiset kolme kertaa ennen Kouvolan osakilpailua. Muistan miten Marko lausahti treeneissä Variston pukkarissa: ”Pitäisi yrittää Jyrki saada hyvä sijoitus tästä turnauksesta, että ei tarvitsisi oman parin kanssa sitten karsia Kalajoella”. Totesin naama peruslukemilla Markolle, että: ”Elä sinä huoli, kyllä me se turnaus voitetaan”. Ja voitettiinkin, melko selkeästikin jopa. Oli helppo pelata Markon takana. Erityisesti viistomerkin puolustusta oli kiva pelata kun tiesi, että pallo ei tule torjujan merkistä ohi.
Kesän loppusaldona oli voitto kaikista SM-osakilpailuista ja neljäs perättäinen suomenmestaruus Tampereella Santerin kanssa. Finaalipeli Teppoa ja Pekkaa vastaan oli yleisöystävällisen jännittävä ja tiukka. Kolmannessa erässä 10-6 tilanteessa oli itsellä jo hetken mielessä, että näinkö tästä tappio tuli. Omilla hyvillä suorituksilla saatiin lopulta kuitenkin tiristettyä voitto huikeaa peliä pelanneilta Pekalta ja Tepolta. Finaalivoitto sinetöi samalla myös 4 kautta ja 66 peliä kotimaassa jatkuneen tappiottoman peliputkemme.
Padelhommissa Jussi Wainion kanssa. Aina ei kentällä hymyilytä ihan näin paljon :-)
Suomitiimi vääntämässä punttia Fugessa Ignacio Batallanin Trainme -pajalla ennen Madridin olympiakarsintaturnausta
Madridin olympiakarsintaturnauksessa
Historiallista menestystä kansainvälisillä kisakentillä syksyllä 2021
Kesän lopuksi edessä oli kolme World Tour turnausta: Budapest elokuu lopussa, Varsova ja Cervia syyskuun alussa . Loppukaudesta kehkeytyi varsinaiset Team TMR Investin superviikot, kun otimme aivan historiallisesti näistä turnauksista ensin kaksi peräkkäistä voittoa ja kaupan päälle vielä yhden pronssin.
Suomessa ei kukaan ole aiemmin voittanut maailmankiertueen turnausta. Jos ihan tarkkoja ollaan niin ei siellä ole kukaan aikaisemmin edes oikein mainittavammin pärjännyt. Kun aloimme Santerin kanssa 2018 hieman menestyä peleissä, virisi kaino ajatus, että olisi hienoa päästä joskus mitaleille maailmankiertueella. Nyt napsahti lyhyen ajan sisällä kolme mitalia. Fiilis oli ja on aika mahtava! Yhdenkin turnauksen voitto on kova saavutus. Vastassa oli kuitenkin jokaisessa turnauksessa ihan eri vastustajat ja ammattilaispareja. Itse koen että SM-finaaleiden tiukka voitto tappiotilanteesta nousun jälkeen jotenkin siivitti meidät Santerin kanssa hyvään vireeseen ja nosti luottamusta omaan peliin. Olisi ollut aivan eri fiilis lähteä noihin turnauksiin, mikäli olisimmekin kärsineet tappion SM-finaalissa.
Voitonhuumaa Budapestin WT-tournauksessa
Loppusyksyn piti kv-turnaustrion jälkeen olla peli- ja treenitaukoa, mutta kisakalenteriin ilmestyikin vielä Itapeman neljän tähden turnaus Brasiliassa. Päätimme Santerin kanssa laittaa ilmoittautumisen sisään; Menisimme, jos pääsisimme suoraan pääsarjaan. Niinhän siinä kävi, että historiallinen suora pääsarjapaikka avautui loppukesän hyvien sijoitusten ansiosta, ja lähdimme vuoden viimeiseen turnaukseen haastamaan maailman huippupareja. 27h matkustamisen ja koronakaranteenien jälkeen pääsimme vetämään kolmena päivänä kolmet tunnin mittaiset treenit Atlantin tuulessa ja olimme valmiita turnaukseen. Alkulohkossa tuli tappio tutulle Valko-Venäjälle ja voitto Tokion olympiakävijästä Argentiinasta. Minimitavoite oli täyttynyt ja pääsimme haastamaan paineettomina kovaa Saksan paria. Pelasimme 1,5 erää huippupeliä, mutta sitten Saksalaiset repivät erien lopuissa pitemmän korren ja veivät pelin kolmannessa 15-13. Tuloksena 17. sija, 320 fivb rankingpistettä ja 3000$ karkkirahaa. Turnauksen jälkeen jäi hyvä fiilis, että tässähän ollaan oikeasti aika lähellä maailman huippujen tasolla, kun näinkin vähäisellä ulkotreenauksella pystytään voittamaan pelejä ja haastamaan huippupareja tosissaan.
Biitsikaverit järjestivät yllätysvastaanoton HKI-Vantaan lentokentälle Budapestin WT -voiton jälkeen. Lehdistöä vielä odotellaan... :-)
30minuuttia monttuisella kentällä ja pikkuisen yötöitä – Kuinka valmistaudutaan kansainvälisiin turnauksiin
Monilla saattaa olla aika ruusuinen käsitys siitä, minkälaista kv-turnauksiin valmistautuminen on paikan päällä. Saati minkälaista se on minulla ja Santerilla, kun palkkatyö ja muu elämä hieman häiritsevät urheilua. Ylipäänsä treeniajat kv-turnauksissa ovat todella lyhyitä, max noin 30min, ja niitä on tarjolla tyypillisesti 1kpl / päivä. Kotiläksyt olisi siis hyvä olla tehtynä ennen treenejä. Jos jotain positiivista haluaa löytää niin on varmaa, että otteluihin pääsee aina levänneellä kropalla ☺
Aika tyypillinen esimerkkicase turnaukseen valmistautumisesta on vaikkapa Budapest 08/2021:
-
Jyrki saapuu kohteeseen keskiviikkona iltapäivällä. Santeri saapuu kohteeseen myöhään keskiviikkoiltana, koska keskiviikkona oli työpäivä Suomessa.
-
Jyrkillä yhdet 30 min treenit kolmantena pyöränä brittiparin kanssa keskiviikkoiltana
-
Santeri tekee torstaipäivän etätöitä, Jyrki jumppailee salilla
-
Santerilla ja Jyrkillä torstai-iltana 25min umpisurkeasti menneet pikatreenit Virolaisten kanssa hirvittävällä monttukentällä ennen varsinaista turnauksen alkua
-
Pe-Su turnaus, joista saaliina 1 tappio, 5 voittoa ja historiallinen maailmankiertueen turnausvoitto
Luksusolosuhteista puolestaan käy esimerkiksi Cervia 09/2021, jossa Santerilla oli lomapäivä etähommista päivää ennen turnausta, ja meillä oli huoltojoukoissa mukana yhdistetty kuvaaja-valmentaja syöttämään palloja alkulämmittelyissä.
Erityisesti nostan kyllä hattua Santerille, joka painaa reissuista aina etätöitä – esim. Brasilian Itapemassa jopa keskellä yötä aikaeron takia – ja pystyy silti suorittamaan todella kovalla tasolla!
Cerviassa luksusvalmistautuminen turnaukseen kuvaaja-valmentaja Pekka Törmän johdolla
Mitskuja maailmalta ja EM-kisapaikka 2022
Mitskuja maailmalta ja EM-kisapaikka 2022
Syksyn 2021 huikean menestyksen jälkeen maailmankiertueen pelisysteemi muuttui viisiportaisesta kolmeportaiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että taso maailmankiertueen turnauksissa koveni ja turnausmäärät vähenivät. Mietitytti, pääsisikö sitä vielä joskus 24/7 pitämään mitalia kaulassaan palkintojenjaon jälkeen.
Kovalla itseluottamuksella kuitenkin lähdimme Santerin kanssa hakemaan EM-paikkaa Münchenin EM-kisoihin Saksaan. Kiersimme turnauksia Brasiliassa, Kreikassa, Liettuassa, Italiassa ja Sloveniassa. Mukaan tarttui ilahduttavasti koko joukko kelpo sijoituksia ja ranking-pisteitä sekä kaksi kullanarvoista pronssimitalia, jotka takasivat paikan EM-kisoihin.
Turnauskiertue oli erityisen kiva, koska mukana matkusti useamman kerran muitakin suomalaisia. Anna Rantala ja Anniina Muukka olivat mukana Italian ja Slovenian turnauksissa sekä Ida ja Sara Sinisalo Sloveniassa. Jeesasimme toisiamme turnausten aikana, kannustimme peleissä ja kävimme yhdessä puntilla. Lisäksi yhteiset dinnerit ja juoruiluhetket oli kivoja. Italiassa vietimme turnauksen päätyttyä Annan ja Anskun kanssa terveyden ja hyvinvoinnin iltakinkerit, johon sisältyi päähänpistoina syntyneitä kisoja ja haasteita.
Itse EM-kisat Münchenissä elokuussa 2022 olivat ikimuistoinen pelikokemus ja todella iso tapahtuma, jossa oli mukana muitakin lajeja kuten esimerkiksi yleisurheilu, joka on jo itsessään valtava koneisto. Kaikki oli isoa – oli jättimäinen stadion ja kisapaikalla väkeä kuin pipoa. Jopa YLE Areena näytti yhden pelimme pääkentällä. Suomalaisia faneja oli sen verran, että suomenkielinen kannustus kuului pelatessa kentälle asti.
Pelasimme kovassa alkulohkossa pari suhteellisen tiukkaa matsia kahta MM-viitosta vastaan. Otimme kuitenkin pataan ja karsiuduimme jatkosta. Henkilökohtaisena voittona pidän silti yhtä olympiahopeamitalisti Daniele Lupon taakse heittämääni reiskaa, jonka vuoksi pystyin lähtemään kisoista henkisenä voittajana, vaikka podium-paikka jäikin saamatta.
EM-kisoista suora leikkaus polvileikkaukseen
Kaksi viikkoa EM-kisojen jälkeen elokuun lopussa pitkään vihoitellut hyppääjän polvi sai Turussa ansaitsemaansa huomiota ja hellyyttä urheiluortopedi huippukirurgi Lasse Lempaiselta. Vaikka muuten olen tarkan markan mies niin tämä 5000 euron hemmotteluhoito ei harmittanut. Olin temppuillut kivun kanssa jo kahdeksan vuotta ja lopulta tilanne oli niin paha, että en voinut ottaa esimerkiksi äkillistä askelta tai puntilla ei ollut puhettakaan, että olisi voinut tehdä vaikkapa kyykkyjä.
Lasse lupasi jalan kuntoon kolmessa kuukaudessa. Kuntoutus eteni hitaasti mutta varmasti koko syksyn, vaikka ei ihan pelkkää hymyä ollutkaan. Turkin leirillä lokakuussa 2022 pelailin jo jalat maassa pelejä ja jalka edistyi hyvää vauhtia. Helmikuussa 2023 Teneriffan leirillä kilpailuvietti vei kuitenkin voiton terveestä järjestä. Olimme treenanneet Santerin ja muiden maju-miesten kanssa kolme päivää putkeen kovia treenejä. Neljäntenä päivänä olisi pitänyt olla lepopäivä. Miten se niin sattuikin sopivasti, että samaan aikaan vetämälläni beach volley -leirillä oli juuri lepopäivänämme King of the Court -muotoinen leiriturnaus ja leirillä olleelta Kasper Valtakarilta puuttui pelikaveri. Ajattelin, että menen miehelle pariksi ja ”mehän muuten voitetaan tämä turnaus”. Sanoin Kasperille, että jos hän ottaa metrin siivun kentästä niin minä hoidan loput. No, voitimmehan me. Jälkiviisauden kirkkaassa valossa pidän mahdollisena, että lepopäivän kuormitus ei ollut täysin optimaalinen. Polvi äityi niin kipeäksi, että jouduin turnauksen jälkeen jättämään puolet omista treeneistäni kesken.
Leirin jälkeen muistan olleeni kotini läheisellä pellolla kävelyllä ja soitin serkulle, että taitaa olla ura paketissa. Pystyin parin viikon ajan pelaamaan ainoastaan yksittäisiä eriä. Oli miehellä mieli maassa.
Lääkäriin ei kuitenkaan terveen miehen tarvinnut mennä. Otin kahden viikon tulehduskipulääkekuurin sekä itseäni niskasta kiinni levon ja huoltavien toimenpiteiden osalta. Johan alkoi polvi taas pelittämään.
2023: Duunii duunii – mutta unelmaduunii
EM-kisojen jälkeen harjoitteluun ja pelaamiseen tuli taukoa, kun pitkään vaivannut hyppääjänpolveni leikattiin ja kuntouttelin sitä takaisin pelikuntoon. Maaliskuussa 2023 polvi alkoi tuntua omalta ja käänsimme Santerin kanssa katseemme kohti kesän ulkomaan turnaussesonkia ja kiersimmekin palloa pallon perässä taas urakalla.
Vantaan Nations Cup toukokuussa, Biitsi Vantaa Varisto
Oli mukava päästä haastamaan maailman kärkiparia Åhman/Hellvig. Kovat olivat kovia Varistossakin, vaikka pelialusta selvästi asetti heillekin haasteensa. Edellisen kerran olimme pelanneet Åhmania vastaan vuonna 2017 Göteborgissa satelliittiturnauksessa, kun Åhman oli vielä reilusti alaikäinen. Totesimme, että kehityskaari on ollut melkoinen. Mukava seurata poikien hienoa uraa!
Futures-turnaus kesäkuun alussa, Sveitsi
Lähdimme Sveitsiin erittäin tietoisina siitä, että se on tunnetusti kallis maa. Kustannustaso löi silti ällikällä. Hotelliyö perushotellissa maksoi reilut 200 euroaja ainoa, mitä suomipojan budjetilla oli vara syödä, oli paikallinen kebab huokeaan 20 euron annoshintaan. Turnauksesta jäi kuitenkin takataskuun maailmankiertueen 2023 aloituksesta makoisa neljäs sija ja otsalohkoon muistijälki upeista maisemista.
Futures -turnaus kesäkuussa, Ranska, Lille
Lillen turnaus osui heti seuraavalle viikonlopulle Sveitsin jälkeen emmekä olleet ehkä ihan ehtineet palautua edellisestä turnauksesta. Itselläni ei myöskään peruskunto ylipäänsä ollut vielä polvileikkauksen jäljiltä ihan sillä tasolla kuin aikaisemmin. Turnauksesta tuli silti ihan ok yhdeksäs sija. Turnauksen loputtua omalta osaltamme oli tarkoitus lähteä katsomaan Pariisiin Eiffel -tornia ja suuren maailman ihmeitä. Santeri nuorena miehenä tarttui täkyyn saman tien. Itse valitsin perheellisenä setämiehenä työillan Lillessä hotellihuoneessa, jossa näppäilin tyytyväisenä Torneopaliin Suomen kiertueiden turnauskaavioita. Katselin Santerin lähettämiä valokuvia Eiffel -tornilta ja mietin puolitosissani, että: ”melkein kuin olisin itse käynyt”. Olin tyytyväinen valintaani ja tuumin, että on ehkä tullut jo niin paljon reissattua, että kaikkein kovin polte reissaamiselle on jo mennyt.
Futures -turnaus kesä-heinäkuun vaihteessa, Helsinki
Oli historiallinen tapaus päästä pelaamaan maailmankiertueen turnauksessa Suomessa kaikkien näiden pelivuosien jälkeen. Tästä kuuluu mittaamaton kiitos ennen kaikkea turnauksen järjestäjälle Hietsu Beach Volley ry:lle, sen talkoovoimille ja puheenjohtaja Kimmo Arolalle. Futures-turnauksen toteuttaminen vaatii valtavan määrän pitkäjänteistä valmistelutyötä, mittaamattoman määrän toteutustunteja itse turnauksen aikana sekä ison joukon yhteistyökumppaneita, jotka ovat valmiita satsaamaan tapahtumaan taloudellisesti. Omista kumppaneistani tapahtumaa olivat mahdollistamassa pitkäaikainen kumppanini Celsius, Kolmen Kaverin Jäätelö sekä halliyhtiö Hiekka Beachspot Oy.
SM-finaalit elokuussa, Tampere
Helsingin Futures-turnauksen jälkeen pelasimme omalta osaltamme loukkaantumisten vuoksi hieman repaleisen Suomen kiertueen. Saimme kuitenkin itsemme kuntoon finaaleihin ja kävimme Santerin kanssa nappaamassa jälleen SM-kullan Tampereen finaaliturnauksesta. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti yhdeksäs SM-voitto ja jo kuudes Team TMR Investillekin.
Loppukesästä pelasimme vielä Itävallan ja Puolan Futures-turnauksissa. Pääsimme vieläpä päättämään kautemme voitokkaasti syyskuussa, kun saimme pronssimitalit kaulaan Puolan turnauksesta.
